Matkapuhelinsektoristako uusi tukiasema Venäjän talouskehitykselle?

Kuten tiedämme Venäjän siirtyminen markkinatalouteen on ollut odotettua hitaampaa ja vaikeampaa. Varsinkin talouskasvun kannalta viime vuosikymmen oli suuri pettymys. Vasta vuoden 1998 talouskriisin jälkeen Venäjän talous on vihdoin onnistunut pääsemään vientivetoiselle kasvu-uralle. Suuri ongelma on ollut yksityistettyjen venäläisyritysten hitaasti edennyt toiminnan tehostuminen. Taloudesta ovat siis puuttuneet terveen kasvun toimialat, jotka tukisivat pitkäntähtäimen talouskasvua. Viime aikoina on kuitenkin saatu rohkaisevia esimerkkejä kotimarkkinapuolelta, erityisesti elintarvike- ja matkapuhelinsektorilta. Kuin huomaamatta Venäjälle on kehittynyt uusi nopeasti kasvava toimiala, matkapuhelinoperaattorit. Toimialan yhtiöt ovat siivittäneet Venäjän matkapuhelinmarkkinat kovaan kasvuun ja lanseeranneet tuotemerkit Beeline, MTS ja Megafon tutuiksi sekä venäläisille että maassa matkaaville ulkomaalaisille liikemiehille ja turisteille.

Kahdeksan miljoonaa uutta matkapuhelinasiakasta kuudessa vuodessa

Venäjällä oli vuonna 1995 vain 90 000 matkapuhelinasiakasta ja viime vuoden lopussa rikkoutui jo kahdeksan miljoonan asiakkaan raja. Viime vuonna matkapuhelinoperaattorit saivat 4.7 miljoonaa uutta asiakasta ja tämän vuoden markkinakasvuksi odotetaan 3-4 miljoonaa uutta asiakasta. Toisaalta Venäjän matkapuhelinmarkkinoiden lopullista potentiaalia on vaikea arvioida. Vertailupohjaa tarjoaa toinen suuri siirtymätalous Puola, jossa matkapuhelinpenetraatio on jo 26%. Venäjän matkapuhelinpenetraation nousu edes puoleen Puolan tasosta merkitsisi 20 miljoonaa asiakasta eli nykyisen määrän lisääntymistä 12 miljoonalla uudella asiakkaalla. On kuitenkin muistettava, että matkapuhelinsektorin kasvulle on luonnollisena rajoitteena kehittyville markkinoille tyypillinen matala ostovoima. Kiinasta saatujen kokemusten mukaan markkinan kypsyessä uusien asiakkaiden keskimääräiset puhelinlaskut pienenevät ja toimialan kasvu hidastuu tätä kautta. Toisaalta asialla on myös toinen kuluttajien kannalta hyvä puoli, kasvun hidastuessa hintakilpailu kovenee ja tämä tuo matkapuhelinliittymän hankintamahdollisuuden yhä useamman kuluttajan ulottuville.

Venäjälläkin matkapuhelinsektorin kasvun liikkeelle lähtö oli melko hidasta. Iso ongelma oli maan jättimäinen koko, joka johti alueellisten operaattorien syntymiseen ja täten matkapuhelinoperaattorikentän pirstoutumiseen. Toinen merkittävä matkapuhelinsektorin kasvun käynnistymistä hidastanut tekijä on ollut erilaisten standardien sekalainen määrä. Lisenssejä myönnettiin useille standardeille kuten GSM, AMPS, CDMA ja NMT. Tämä johti vähäiseen kilpailuun standardien sisällä, hajanaiseen operaattorikenttään ja palveluiden korkeisiin hintoihin. Tilanne on kuitenkin korjaantunut uusien lisenssien, teknologisen kehityksen ja lisääntyneen kilpailun myötä. Matkapuhelinpalveluiden kasvukeskuksiksi ovat nousseet suurimmat kaupungit eli Moskova, jossa jo yli joka neljännellä asukkaalla on matkapuhelinliittymä ja Pietari, jossa joka seitsemännellä asukkaalla on matkapuhelinliittymä. Matkapuhelinmarkkinoiden läpilyönti näyttää täten tapahtuvan eri aikaan eri osissa maata ja monet muut Venäjän suuret kaupungit ja alueet ovat vasta tulossa vauhdilla mukaan matkapuhelinsektorin kasvuun.

Markkinoiden kasvun myötä Venäjälle on muodostunut kolme vahvaa operaattoria. Markkinajohtaja on moskovalainen Mobile Telesystems, markkinoiden kakkonen on Vimpelcom ja kolmannelle sijalle vahvaksi haastajaksi on noussut Megafon. Vuoden 2001 lopussa näillä kolmella operaattorilla oli yhteensä 5.8 miljoonaa asiakasta. Mobile Telesystemsin taustalta löytyvät moskovalainen Sistema ja Saksan teleoperaattori Deutsche Telekom. Vimpelcomin suurimpia omistajia puolestaan ovat venäläinen liikepankki Alfa Bank ja Norjan Telenor. Megafon puolestaan on uusi yhteenliittymä, jossa ovat mukana pietarilainen NorthWest GSM, Moskovan Sonic Duo ja useita alueellisia operaattoreita. Megafonin omistajia ovat venäläiset Telecominvest ja Central Telegraph Mobile sekä Suomen Sonera ja Ruotsin Telia. Täten kaikkia kolmea johtavaa matkapuhelinoperaattoria yhdistävää vahvan venäläisen ja vahvan länsimaisen partnerin mukanaolo.

Mikä selittää matkapuhelinoperaattorien menestyksen

Akateemisesti on erittäin mielenkiintoinen kysymys, miten matkapuhelinsektorin menestys on selitettävissä. Tunnetusti Venäjän talouskasvu on ollut heikkoa, talouden transitio edennyt hitaasti ja maa on onnistunut heikosti houkuttelemaan ulkomaisia suoria sijoituksia. Venäläiset matkapuhelinoperaattorit ovat silti onnistuneet nousemaan lähes tuntemattomuudesta nopealla vauhdilla Venäjän sadan suurimman yrityksen listalle eli Venäjän yritysten terävimpään kärkeen. Matkapuhelinoperaattori Vimpelcomin liikevaihto on yli nelinkertaistunut vuodesta 1995. Yhtiön asiakasmäärä puolestaan on noussut 20 000:sta yli kahteen miljoonaan. Johtavan matkapuhelinoperaattorin Mobile Telesystemsin liikevaihto puolestaan lähentelee jo miljardin dollarin rajaa.

Merkittävänä selittäjänä nopealle kasvulle voidaan pitää matkapuhelinsektorin vapaata kilpailua ja hinnoittelua. Tämä on tarjonnut operaattoreille mahdollisuuden vastata muuttuviin markkinaolosuhteisiin hinnoitteluaan muuttamalla, kun esimerkiksi kiinteän verkon puolella ovat yhä voimassa hintatariffit. Lisäksi kiinteän puhelinverkon puheluiden huono laatu on saanut kuluttajia siirtymään matkapuhelimien käyttäjiksi. Vuonna 2001 matkapuhelinsektori nousikin tasoihin kiinteän verkon kanssa liikevaihdolla mitattuna, vaikka tilaajia on vain kahdeksan miljoonaa verrattuna 32 miljoonaan lankapuhelimen omistajaan. Kilpailun ja hintojen vapautuksen merkitys tässä kehityksessä on ollut todella suuri. Tätä oppia ja kokemusta tulisikin hyödyntää Venäjän muilla vielä sääntelyn alaisilla sektoreilla.

Matkapuhelinsektorin kasvua on myös kiihdyttänyt GSM:n läpilyönti johtavana standardina. NMT on jäänyt jalkoihin vanhentuvana teknologiana, josta siirtyminen GSM:ään on vain kiihtynyt hintojen laskiessa kilpailukykyiselle tasolle. Muista kilpailevista standardeista puolestaan tehtiin päätös luopua vuoteen 2010 mennessä. Täytyy kuitenkin myös muistaa, että matkapuhelinoperaattorien nopea kasvu ei olisi ollut mahdollista ilman vahvojen omistajien tukea eli länsipartnereiden rahoitusresursseja, teknologista ja management osaamista sekä venäläisten partnereiden markkinatuntemusta ja tärkeitä kontaktiverkostoja. Eikä myöskään pidä väheksyä vihdoin vuonna 1999 nousuun kääntyneen talouskasvun vaikutusta, joka on yhä selkeämmin näkynyt kansalaisten kasvavana ostovoimana.

Markkinat kasvavat, mutta kilpailu kiristyy

Tulevaisuudessa matkapuhelinoperaattorien osaaminen ja resurssit joutuvat yhä kovempaan puntariin kilpailun kiristyessä. Vaikka Venäjän suurimmissa kaupungeissa Moskovassa ja Pietarissa on jo suuri joukko matkapuhelimenkäyttäjiä, on kilpailu Venäjän alueiden asiakaskunnasta vasta käynnistymässä. Seuraava vaihe onkin matkapuhelinpalveluiden leviäminen Venäjän alueille kovan kilpailun siivittämänä. Tämä tulee johtamaan alueiden sirpaleisen operaattorikentän keskittymiseen yhä tiukemmin kolmen johtavan operaattorin eli Mobile Telesystemsin, Vimpelcomin ja Megafonin ympärille.

Erittäin mielenkiintoista on, että tässä kilpailussa tulee olemaan useita voittajia. Kuluttajille tarjoutuu mahdollisuus saada yhä edullisempia ja parempia matkapuhelinpalveluja. Venäjä puolestaan saa mainetta investointikohteena, jossa menestyksekäs liiketoiminta on mahdollista. Tämä toivottavasti houkuttelee maahan uusia suoria investointeja tukemaan talouskasvun jatkumista. Matkapuhelinoperaattorit puolestaan jatkavat kasvuaan ja pyrkivät tuottamaan omistajilleen voittoa heidän sijoittamilleen pääomille. Venäjän matkapuhelinsektorin kasvu ja operaattoreiden menestys toimivat täten hyvänä esimerkkinä ulkomaisten suorien investointien merkityksestä ja niiden mukanaan tuomista positiivisista kerrannaisvaikutuksista.

juha.vaatanen@lut.fi

PS: Juha Väätäseltä ilmestyy lähiaikoina yhdessä Jari Jumpposen kanssa aiheeseen liittyvä tutkimusraportti: "Connecting Russia - Past, Present and Future of the Russian Telecommunication Sector"

LUE MYÖS!
Juha Väätänen:
Pääomamarkkinoiden tehtävä resurssien allokointi