Venäjällä saattaa vihdoin olla edessään pitkä kasvun kausi

Kuten moni muistaa en ollut vielä keväällä kovinkaan vakuuttunut Venäjä myönteisen talouskehityksen alkamisesta. Perustelin kantaani monin tavoin yhdessä Jouko Rautavan kanssa kirjoittamassani "Venäläinen markkinatalous" -kirjassa. Se meni painoon huhtikuussa ja ilmestyi alkukesällä.

Nyt Venäjän talouskehitys antaa häkellyttävästi erilaisen kuvan kuin mitä olemme tottuneet idästä saamaan. Venäjän kansantalous kasvaa tänä vuonna nopeammin kuin missään toisessa Euroopan maassa. Venäjän taloudellista kehitystä kuvaavat mittarit eivät itse asiassa ole olleet yhtä hyvässä mallissa sitten vuoden 1913.

Venäjän bruttokansantuotteen ennustetaan kasvavan 6-7 prosenttia, teollisuustuotannon 10 prosenttia, sijoitusten 20 prosenttia ja reaaliansioiden tätäkin enemmän. Samalla työttömyys on laskussa ja inflaatio on selvästi hidastunut. Monien yritystenkin kannattavuus on suotuisan kehityksen tuloksena parantunut.

Suomen kannalta myönteistä on lisäksi se, että kasvu on erityisen ripeää Suomen lähialueilla Luoteis-Venäjällä, jossa teollisuustuotannon odotetaan kasvavan viidenneksellä kuluvana vuonna. Samanlainen elpyminen koskee myös rakennustoimintaa.

Oma vientimme itään vetääkin nyt hyvin. Suomalaisyritykset ovat onnistuneet kasvattamaan vientiään 30 prosentilla vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana.

Kallis öljy ja halpa rupla

Venäjän reippaan talouskasvun taustalta löytyy kaksi merkittävää tekijää. Vientikauppa on kasvanut tuntuvasti maan päävientituotteiden, öljyn ja muiden raaka-aineiden hyvän kansainvälisen kysynnän ja hintatason takia. Kotimaista tuotantoa on puolestaan tukenut ruplan kahden vuoden takaisen romahduksen luoma hintakilpailuetu.

Tähän asti koko ajan alijäämäisenä pyörinyt valtionbudjetti on sekin kääntynyt ylijäämäiseksi, vaikka valtiolla on harteillaan raskas velkataakka. Yhtenä syynä tähän on julkisen sektorin verotulojen bkt-osuuden nouseminen seitsemän prosenttiyksikköä vuodessa. Valtio onkin kyennyt kuittaamaan palkka- ja eläkerästejään.

Kotitalouksien tilannetta on kohentanut palkkojen ja eläkkeiden maksamisen ohella työttömyyden lasku alle yhdeksään prosenttiin. Palkkataso on kuitenkin edelleen kansainvälisesti hyvin alhainen - keskipalkka on vajaat sata dollaria eli alle 700 markkaa kuukaudessa.

Suurin yksittäinen selittäjä tämän hetkiselle kasvulle on ruplan voimakas devalvoituminen syksyllä 1998, minkä jäljiltä rupla on tällä hetkellä aliarvostettu. Tänä vuonna ruplan arvon heikkeneminen jää 20 prosenttiin ja supistuu edelleen ensi vuonna 12-13 prosenttiin. Se Venäjän kaltaiselle maalle varsin hyvä luku.

Nyt on talousuudistusten etsikkoaika

Venäjällä saattaa kaikesta päätellen olla vihdoinkin edessään pitkä ripeän kasvun kausi. Aliarvostettuun vakuuttaan perustuva vientitulojen kasvattaminen ja kotimarkkinateollisuuden hintakilpailukyvyn parantaminen on kasvulääke, jota monet kansantaloudet ovat käyttäneet. Iso kysymysmerkki on kuitenkin siinä pystytäänkö tätä ruplan aliarvostusta ylläpitämään jatkossa.

Kasvulle luo pohjaa sekin, että yhä useampi venäläisyritys on sopeutunut hyvin markkinatalouteen. Kasvu tyrehtyisi, jos maan johto asettuu vastustamaan markkinatalousuudistuksia. Yhtä kohtalokasta voisi olla jos kehnoa pankkijärjestelmää ei kehitetä, investointisuojasta ei huolehdita ja muut tarpeelliset uudistukset jätetään tekemättä nyt kun rahaa tulee "ikkunoista ja ovista".

Kaiken tämän jälkeenkin on kuitenkin todettava, että Venäjä on kasvusta huolimatta kansainvälisessä vertailussa edelleen pieni ja köyhä kansantalous, jonka kokonaistuotanto on nykyisellä valuuttakurssilla pienempi kuin esimerkiksi Ruotsin.

pekka.sutela@bof.fi
www.bof.fi/bofit