Venäjä hakee uuden tiensä - yksin tai yhdessä

Venäjän kriisi on niin vaikea ja monitahoinen, että hallituskin etenee ilman kunnollista ohjelmaa ja pysyvää miehitystä. Maassa on arvaamaton presidentti, hallitus ja duuma. Ei ihme, että tulevaisuus on arvaamaton.

Venäjän uudella pääministerillä Jevgeni Primakovilla on laaja tuki, mutta se kohdistuu häneen henkilönä eikä esimerkiksi hallitusohjelmaan. Siitä syystä Primakovin on vaikea luoda toimivaa talousohjelmaa maan pelastamiseksi. Hän kulkee kentällä.
Mikään puolue ei ole valmis tukemaan Primakovin ohjelmaa suoralta kädeltä. Hallitus joutuu eri suunnilta tulevien vastusten kohteeksi. Tämän takia talousohjelman valmistuminen ja toteuttaminen on epävarmaa.

Maailmanpankki ja muut lainanantajat painostavat toisaalta, kansalaisten vaatimukset toisaalta, joten eteneminen on hidasta. Näyttää siltä, että laajaa ja pysyvää hallitusohjelmaa ei tulekaan, vaan erilaisia suuntaviivoja ja niitäkin pätkittäin. Samaten hallituksen kokoonpanoa tullaan muuttamaan suurimpien asioiden vaatimalla tavalla ja jatkuvasti.

Venäjän kriisi on sittenkin enemmän poliittinen kuin taloudellinen. Toimivaa demokraattista järjestelmää ei ole onnistuttu luomaan, mutta vielä enemmän on kyse huijaamisen ja sosiaaliseen säännöttömyyteen perustuvasta elämäntyylistä. Jokainen peräkyläkin saa käyttäytymismallinsa korkealta, kun korruptoituneet poliittiset johtajat yhdessä hämärän liikemiespiirin kanssa puliveivaavat maan taloutta.

Olen yrittänyt viedä sanan perille suurille poliittisille puolueille, että niiden ei pidä kuvitella, että länsi lainaisi lisää oligarkeille meneviä rahoja. EU:n ja muiden länsimaiden tulee katsoa tarkkaan, miten rahat Venäjän hyväksi käytetään. Maa on pitkälle tuhlannut sen kansainvälisen luototuksen, joka heille on annettu eikä se näy oman talouden ja tuotantoelämän kohentumisena. Suuri ongelma on, että Venäjä tulee yhä riippuvaisemmaksi ulkomaisesta tuonnista. Nyt omaan teollisuuteen ja tavaratuotantoon panostamisen sijasta korkeimmalla tasolla pelataan rahapeliä ja viedään tuloja ulos maasta.

Euroopan unionin Venäjän tukiprojekteja ei pidä katkaista, mikäli siellä tehdään uudistuksista kiireisin: puututaan korkean tason korruptioon. Ehdotin syyskuussa -98 EU:n ja duuman yhteisvaltuuskunnassa, että europarlamentti asettaisi erityisen työryhmän miettimään Tacis-avustusohjelman kautta annetun ja muun läntisen avun kohdentamista Venäjällä. Raha- ja laina-avun väärinkäytöksiin voimme unionissa tarttua konkreettisesti, muiden ratkaisujen on tultava Venäjän omista elimistä.

 Lääkärin roolissa Euroopan unionin maat työntävät Venäjälle miljardeja dollareita vuodessa erilaisina tukina. Tämä on sinänsä tarpeen, koska Suomen ja Euroopan turvallisuuspolitiikan etu on Venäjän jugoslavisoitumisen - sisäisen hajoamisen ja ulkoisen eristymisen - välttäminen. Mutta nyt sosiaalista vakautta luovan tuen rinnalle tarvitaan enemmän myös puhtaan pelin tuomarin roolia. Se ei vaadi lainaa, ei rahaa, vaan rehellisyyttä.

Suunta Venäjällä on kääntynyt. Amerikka oli kallis ihanne, kävi miltei kuolemaksi. Siksi yksi asia näyttää selvältä, seuraava presidentti on nykyistä kansallismielisempi. Venäjä kääntyy itseensä, omiin voimiinsa ja on jälleen yhä venäläisempi. Älkäämme salliko Venäjän eristäytyä, sulkeutua. Silloin se on vaarallinen itselleen - ja muille.