Tuotannollisten investointien
toteuttamistavoista Venäjällä

Yleistä tuotannollisista investoinneista

Kun Venäjän 1990-luvun poliittiset ja taloudelliset myllerrykset ovat ainakin toistaiseksi jääneet taakse, ollaan vaiheessa, jossa investointi-ilmapiiri on silmin nähden parantunut. Esille on otettu aikaisempia ja etsitty myös aivan uusia investointihankkeita. Silti ei pidä unohtaa, että Venäjä on puoliaasialainen maa, jossa on oma markkinataloutensa sen omin erityispiirtein.

Tuotannollinen investointi voidaan toteuttaa kahdella perustavalla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa investoija voi perustaa oman tuotantonsa itsenäisesti alkaen nollasta (green field -vaihtoehto). Toisena vaihtoehtona on hankkia määräysvaltaa olemassa olevasta venäläisestä yrityksestä tai ostaa sen liiketoiminta kokonaan tai osittain (ostovaihtoehto). Lisäksi on olemassa sopimuspohjaisia vaihtoehtoja, joissa investoijan sitoutuminen on vähäisempää.

Oman tuotannon perustaminen

Green field -vaihtoehdolla on omat kiistattomat etunsa. Jos toimitaan oikein, hankkeen pitäisi pysyä ulkomaisen investoijan käsissä. Koska green field ñvaihtoehdon taustalla ei ole menneisyyttä, mahdolliset virheet ovat suunnittelu- ja toteutusvirheitä. Green field -vaihtoehdossa tuotantolaitos voidaan rakentaa teknisesti oikein mitoitettuna, oikean tuotantotekniikan pohjalta ja oikealle tuotantoprofiilille. Myös uuden yrityskulttuurin istuttaminen uuteen organisaatioon käy helpommin kuin olemassa olevaan.

Green field -vaihtoehdon heikkoutena on sen kalleus verrattuna ostovaihtoehtoon. Myös aikaväli investoinnista tuottoihin on yleensä pitempi kuin ostovaihtoehdossa. Toisaalta nämä heikkoudet ovat samanaikaisesti länsimaista investoijaa suosivia. Venäjän pankkisektorin kehittymättömyyden vuoksi vain harvalla venäläisellä investoijalla on varaa green field -vaihtoehtoon. Venäläiseltä investoijalta puuttuvat yleensä tarvittavat lainavakuudet, lainaraha on liian kallista ja laina-ajat liian lyhyitä.

Olennaisen tärkeitä ratkaisuihin vaikuttavia seikkoja ovat markkinoiden kehittyminen ja kilpailutilanne Venäjällä. Green field ñvaihtoehdossa länsimainen investoija sisällyttää investoinnin kuolettamisen Venäjän markkinoille myymiensä tuotteiden hintoihin. Kuitenkin samoilla Venäjän markkinoilla toimii länsimaisen investoijan ohella myös kilpailevia venäläisiä yrityksiä. Ne ovat saaneet tuotantolaitosten rakennukset ja laitteet lahjaksi valtiolta eikä niillä ole tarvetta sisällyttää hintoihin perusinvestointien kuolettamista. Tämä on selkeä kilpailuetu, jota ei millään WTO:n määräyksellä tai lain säännöksellä oteta venäläisiltä yrityksiltä pois. Länsimaisen investoijan onkin, tosiasiat huomioon ottaen, syytä kysyä itseltään, löytyykö Venäjän markkinoilta ostajia sen tuotteille, jos on valittu green field -vaihtoehto.

Toisaalta venäläisille yrityksille lahjoitetut rakennukset ja laitteet vanhenevat koko ajan ja vastaavat yhä vähemmän nykyajan tarpeita. Vaikka tuotteiden hinnat Venäjän markkinoilla voivat tällä hetkellä olla liian alhaiset green field -investoinnin kuolettamiseen järkevässä ajassa, niin länsimaisen investoijan kannattaa pysähtyä miettimään, ketkä ovat jonkin ajan kuluttua toimijoita po. markkinoilla, millaiset ovat hinnat silloin ja mikä on oikea ajankohta green field -investoinnille.

Ostovaihtoehto

Jos markkinoille mennään ostovaihtoehdon kautta, sen etuna on investoinnin yleensä pienempi määrä, investoinnin jakautuminen pidemmälle ajalle sekä investoinnin ja sen tuottaman tulovirran ajallinen läheisyys. Kaikki nämä tekijät pienentävät investoijan riskiä. On itsestäänselvyys, että ennen yrityksen tai liiketoiminnan ostoa länsimainen investoija selvittää mm. markkinoiden kehitysnäkymät, kilpailutilanteen, kohdeyrityksen historian ja nykytilan sekä myyjän/tulevan venäläisen partnerin ja tämän keskeisten liikekumppanien taustat.

Ostovaihtoehtoon liittyy lähes poikkeuksetta venäläinen partneri, joka jatkaa ostetun tai liiketoiminnan saaneen yrityksen osaomistajana. Kysymys on siitä, miten tehokkaasti länsimainen investoija pystyy hyödyntämään venäläisen partnerinsa resursseja ja osaamista. Olennaista kuitenkin on, että länsimaisella investoijalla tulee olla oma venäläisiin olosuhteisiin soveltuva strategia, jonka toteuttamisessa venäläisellä partnerilla on oma rajattu roolinsa. Jos näyttää siltä, että venäläiseen partneriin liittyvä riski alkaa toteutua, tulee länsimaisella investoijalla olla vaihtoehtoinen toimintamalli. Tämä toimintamalli sisältää sen, että länsimaisella investoijalla on valmius aloittaa itsenäinen toiminta esim. ottamalla haltuunsa yrityksen koko liiketoiminta ja/tai aloittaa välitön yhteistyö toisen venäläisen partnerin kanssa.

Kohdeyritys ja sen liiketoiminnot eivät välttämättä sovellu sellaisenaan länsimaisen investoijan suunnitelmiin. Tällaisia seikkoja ovat mm. tuotantoprofiili, tarpeettomat toiminnot, tuotannon mitoitus ja tuotantotekniikka, riittämättömät tilat ja infrastruktuuri. Samoin organisaatio on yleensä liian suuri eikä yrityskulttuuri vastaa vaatimuksia. Kaikki mainitut tekijät ovat ostovaihtoehdon haittoja. Niiden ratkaiseminen ja kuntoon paneminen vie aikansa ja toimenpiteillä on myös hintansa. Menetettyä aikaa ja rahaa onkin verrattava siihen, kuinka paljon aikaa ja rahaa green field ñvaihtoehto toteutuakseen vaatii.

Ostovaihtoehdon haittojen vastapainona on se, että länsimainen investoija ostaa venäläisen yrityksen kautta myös markkinaosuuden ja, ainakin osaksi, valmiit jakelukanavat. Tämä helpottaa ja nopeuttaa länsimaisen investoijan orientoitumista Venäjän markkinoihin ja auttaa suuntamaan ja mitoittamaan investointeja oikein. Green field -vaihtoehdossa investoijan on itse rakennettava jakelukanavat ja vallattava osuutensa markkinoilta omin panostuksin ja ajan kanssa.

Keskittyminen pelkkään ydinalueeseen ei toimi

Venäläinen yritys ei nykyhetkellä voi keskittyä pelkästään liiketoimintansa ydinalueeseen esim. tuotantoon. Markkinat eivät ole riittävän kehittyneet, jotta sellaiset kysymykset kuin raaka-aine- ja komponenttitoimitukset tai tuotteiden kauppa ja jakelu voitaisiin suoralta kädeltä ulkoistaa.

Mitä suurempi on investointi tuotantoon, sitä varmemmin tarvitaan erilaisia lisäinvestointeja sen turvaamiseksi, että tuotannolla olisi tarvittavat edellytykset ja että tuotteet löytäisivät markkinoilta ostajia. Investoinneilla voidaan hankkia määräysvaltaa asianomaisista yrityksistä tai ne voidaan lainoin ja muin järjestelyin sitouttaa noudattamaan sopimuksia. Näin toimivat venäläiset finanssiryhmittymät ja näin joutuvat, ainakin toistaiseksi, toimimaan myös ulkomaiset investoijat.

Investointipäätösten valmistelu

Valittu Venäjä-strategia ja mahdollinen investointipäätös perustuvat aina tiettyyn informaatioon Venäjästä, sen markkinoista ja toimintaolosuhteista. Jo päätösten valmistelun alkuvaiheessa on tarvetta kerätä eri lähteistä riittävästi informaatiota ja analysoida ja tarkistaa sitä. Länsimaisen investoijan tietotason tulee olla vähintään sama kuin korkeimman luokan venäläisillä yrityksillä.

Vaikka venäläinen toimija länsimaisesta näkökulmasta toimisi epärationaalisesti, on länsimaisen investoijan syytä miettiä niitä rationaalisia syitä, jotka ovat sinänsä epärationaalisen toiminnan taustalla. Osa tästä selittyy mahdollisesti venäläisen markkinatalouden erityispiirteillä, osa mahdollisesti subjektiivisilla ja historiallisilla syillä. Länsimaisen investoijan tulee toisaalta tunnustaa tosiasiat ja mukautua niihin, mutta toisaalta etsiä myös uusia ratkaisuja.

LUE MYÖS:
Raimo Katia:
Venäjän kriisin merkityksestä Suomen viennille (1.10.98)

Yhteystiedot:
East-West Law Consultants Oy Ltd
Kaivokatu 8, FIN 00100 Helsinki
Puh: (09) 2221 562
Fax (09) 2221 733
email: ewlc.raimo.katila@kolumbus.fi