KIMMO KALLONEN:

Hyviä uutisia Venäjältä

Meitä journalismin parissa puuhastelevia moititaan yleensä siitä, että vain huonot uutiset ylittävät julkaisukynnyksen. Nyt voin lohduttaa. Venäjän talous on sellaisessa jamassa, että joka ainut vähänkään myönteinen tieto naapurista on uutinen.

Jos Venäjän talouden sammunutta nuotiota oikein syvältä kaivaa, voi sieltä pieniä kyteviä toivonkipunoita löytää. Nyt aletaan olla jo niin syvällä, ettei sieltä ole kuin yksi tie, hitaasti tosin, mutta ylöspäin kumminkin.

Venäjää seuraavien ekonomistien hiuksia on harmaannuttanut koko 90-luvun yhtälö, jonka talousteorian mukaan pitäisi olla mahdoton. Kansantalouden tunnusluvut ovat näyttäneet jatkuvasti miinusmerkkistä kehitystä ja silti esimerkiksi kulutuskysyntä, ja sitä kautta mm. Suomen vienti Venäjälle on kasvanut, jopa huikeata yli 30 prosentin vuosivauhtia. Epäyhtälöä on selitetty mm. harmaan talouden suurella osuudella ja yritysten velkaantumisella toisilleen.

Käytännön idänkauppiaan näkökulmasta pohdiskelu, edustaako harmaa talous Venäjän bruttokansantuotteesta kahta- vai kolmeakymmentä prosenttia, on koko lailla turhanpäiväistä. Jokainen venäläisten kanssa kauppaa käyvä voi arvuutella, kuinka suuri osuus hänen asiakkaidensa liikevaihdosta koskaan kirjautuu minkäänlaiseen kansantalouden tilinpitoon. Tuohon kysymykseen ei tarvinne kolumnistin vastata.

Yritysten ja julkisen sektorin velkaantuminen sekä pankkien ympärille kasautuneiden ns. finanssiryhmittymien ylikorostunut, suurelta osin spekulaatioihin perustunut valta sen sijaan selittävät paremmin sekä 90-luvun aineellisen hyvinvoinnin kasvua - vaikkakin kovin epätasaisesti jakaantunutta - että viime elokuussa käynnistynyttä talouden romahdusta.

Nyt merkit viittaavat siihen, että tuo finanssioligarkian valta on vihdoin jakaatunut. Taloudellisia päätöksiä ei enää tehdä potemkinin kulisseiksi osoittautuneissa pankkien pääkonttoreissa. "Back to basics" kuulee yhä useamman venäläisen sanovan.

Kun Neuvostoliitto romahti, kuuli monen suomalaisenkin ministerin ja vuorineuvoksen suusta, ettei Venäjän-kaupalla ole tulevaisuutta, "koska Venäjällä ei ole rahaa". Sanoin silloin ja sanon nytkin, että kyllä Venäjällä aina sen verran rahaa on, että suomalaisten kannattaa siellä kauppaa käydä.

Nyt tuo raha vain pitää etsiä alueilta, suoraan teollisuudesta, pääasiassa tietenkin perusteollisuudesta sekä raaka-aineiden ja energian tuottajilta. Entistä enemmän jalkatyötähän se tietenkin vaatii, mutta entä sitten. Olihan edellinenkin sukupolvi valmis marssimaan reppu selässä vaikka Uralille asti.

Suomen Ulkomaankauppaliitto järjestää huhtikuussa Finnish Business Days -tapahtuman Uralin takana Jekaterinburgissa. Vientinäyttelyyn on ilmoittautunut kuutisenkymmentä suomalaisyritystä. Edustamani yritys markkinoi parhaillaan Vsja Finlandija -vientijulkaisun kesä 1999 -numeroa. Mukana ovat edelleen lähes kaikki vakiintuneet ilmoittajat, ja liuta uusia. Nämä ja monet muut esimerkit osoittavat, että suomalaisilla yrityksillä riittää kärsivällisyyttä ja pitkän tähtäyksen uskoa Venäjän markkinoihin. Minusta se on hyvä uutinen.