Venäjän arkipäivää kriiseissä

Moskovassa tällä vuosikymmenellä eläneenä eivät kaikki kriisit enää ihmetytä. Tankit kaduilla -91 ja -93 tietysti sävähdyttivät, ja vuonna -91 tuntui aluksi siltä, että Äiti Venäjä nousee nyt jaloilleen ja ottaa itselleen sille kuuluvan aseman maailmantaloudessa. Mutta kuinka sitten kävikään. Suuren laivan keulaa ei voinut kääntää noin vain. Ei ollut mahtivoimia systemaattiseen suunnitteluun tottuneen talouden järjelliseen uudelleensuuntaukseen.

Seurasi anarkia, jossa jokainen kykenevä otti sen, minkä pystyi mahdollisimman nopeasti haalimaan. Markkinatalous rynnisti Venäjälle Coke keulakuvanaan. Mediat täyttyivät länsimainoksista ja kaupat kaiken maailman turhuuksista.

Pahimmin alakynteen jäi teollisuus. Se oli valmiiksi pahassa jamassa Neuvostoliiton jälkeen, eikä se nyt enää kiinnostanut ketään, ei ainakaan investointimielessä. Saihan samaan aikaan valtion obligaatioista 180 prosentin vuosituoton. Korko tosin alkoi laskea ja oli vuoden 1998 "vain" 38 prosenttia. Tärkeät raaka-aineentuottajat (ja valuutantuojat) taas jaettiin mahtavien finassi-talousryhmittymien kesken.

Uuden kriisin enteet olivat selvästi näkyvissä jo keväällä, kukaan ei vain ottanut tosissaan pikku Kirijenkon ja hänen nuorten ritareidensa puheita. Ja kun pahin sitten tapahtui, tuli se kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pahiten kriisi iski juuri muodostuneeseen keskiluokkaan, jolla oli vastikään tallettanut dollareiksi muutetut säästönsä turvallisiin, parhaisiin pankkeihin. Yllättäen nämä osoittautuivatkin tyhjätaskuiksi.

Mutta Venäjän kansa on ennenkin kokenut kovia. Murheita ei kannata jäädä potemaan. Joka aamu Moskovan metrot täyttyvät iloisista töihinmenijöistä, joista monet eivät ole saaneet palkkaa moniin kuukausiin. Ihmiset suunnittelevat lähitulevaisuutta ja järjestävät juhlia kotonaan.

Inflaatio laukkaa nopeammin, kuin ruplan kurssi alaspäin, mutta onhan sentään vodkan ja bensan hinta melkein ennallaan. Oikeastaan ne ovat halventuneet, ainakin jos ruplat vaihtaa dollareiksi. Ja kauppoihin on tullut enemmän venäläisiä elintarvikkeita, jotka ovatkin luonnonmukaisempia ja maukkaampia.

Moskovan liikemiesyhteisö on edelleen melkoisen paniikin vallassa. Kriisikokouksia järjestetään vieläkin ja monet ovat lähteneet ulkomaisten pankkitiliensä turvalliseen läheisyyteen. Mutta kaikki eivät lähde, ja elämä jatkuu. Vain hieman toisenlaisena, ehkä venäläisempnä kuin hetki sitten.

LUE MYÖS:
Veronika Braithwaite:
Virtuaalinen Venäjä lähtökuopissa (10.3.2000)

Circes Oy:
puh. (09) 666 545, gsm 050 5208 198, fax (09) 628 288.
e-mail: veronika.braithwaite@circes.fi
internet: www.compiler.fi/circes