29.9.2008
Venäjä hakee uusia linjauksia
EU-kumppanuudelleen
Vahvistunut Venäjä on saanut tahtonsa läpi EU:n kanssa, toteaa ulkopoliittisen instituutin tutkija Hiski Haukkala väitöskirjassaan, jossa tarjastellaan EU:n ja Venäjän suhteen kehittymistä.
Haukkala muistuttaa, että kylmän sodan päätyttyä Venäjä haki tiivistä yhteyttä länteen.
Moskovan kannalta keskeistä oli saavuttaa tunnustettu ja laaja kumppanuus keskeisten toimijoiden kanssa.
Samaan aikaan EU kehitti omaa toimijuuttaan ja suosi ratkaisuja, jotka perustuivat länsimaisille liberaareille arvoille ja niihin liitetylle poliittiselle ehdollistamiselle.Tämä pyrkimys koski kuitenkin ensisijaisesti EU-jäseniksi pyrkiviä Keski- ja Itä-Euroopan maita.
Kumppanuus syntyi
kuin huomaamatta
Venäjän itsepintainen vaatimus tasavertaisesta kohtelusta entisten satelliittien kanssa johti kuitenkin siihen, että myös Venäjään alettiin soveltaa samoja, Venäjän oman suvereniteetin kannalta sangen pitkälle meneviä peruslinjauksia.
Näin ollen alun perin varsin löyhäksi kaavailtu yhteistyö sai Venäjän omasta vaatimuksesta johtuen sitovampia taloudellisen integraation ja syvemmän poliittisen yhteistyön muotoja. Ne kirjattiin vuonna 1994 solmittuun kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen. Tutkijan mielestä EU:n ja Venäjän välille vahvistettiin puolihuomiossa kumppanuus.
Venäjä edellyttää uutta
perustaa EU-suhteelleen
Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tuomien sitoumusten ja Venäjän myöhemmän kehityksen välinen ristiriita selittää osaltaan sittemmin ongelmalliseksi muodostunutta kumppanuussuhdetta EU:n ja Venäjän välillä.
Erityisesti Vladimir Putinin presidenttikaudesta lähtien Venäjä on alkanut yhä voimallisemmin vastustaa EU:n politiikkaa. Ensinnäkin Venäjän sisäinen kehitys on poikennut liberaaleista periaatteista, mikä on näkynyt maan poliittisen järjestelmän kohdalla.
Toiseksi Venäjä on kieltäytynyt toimeenpanemasta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa sovittuja tavoitteita. Erityisesti ajatus Venäjän lainsäädännön osien harminisoinnista EU-normien kanssa on joutunut vastatuuleen. Kolmanneksi Venäjä on alkanut vaatia muutoksia myös suhteen perustassa.
EU:sta tuli altavastaaja
Jatkossa Moskovan tavoitteena on aiempaa tasavertaisempi suhde, jossa yhteisten arvojen ja sitovan integraation sijasta puhuttaisiin yhteisistä intresseistä ja tapauskohtaisesta yhteistyöstä.
EU:n oma sisäinen hajanaisuus on tehnyt pitkäjänteisen ja uskottavan Venäjän-politiikan kehittämisen vaikeaksi. Toiseksi unionin oma voimakas energiariippuvuus Venäjästä on tehnyt Moskovan pakottamisen mahdottomaksi. Lisäksi EU ei ylipäätään ole pakkokeinoihin ja uhkiin vaan paremminkin sovitteluun ja houkutteluun turvautuva toimija.
Venäjän käytännössä kieltäydyttyä yhteistyöstä alkuperäisillä ehdoilla ei EU:lla ole ollut muita vaihtoehtoja kuin koettaa ostaa aikaa ja toivoa Venäjän vielä palaavan 1990-luvun alussa yhteisesti hahmotellulle linjalle. Näin ei Haukkalan mukaan kuitenkaan ole käynyt.
Odotettavissa onkin, että nykyisten trendien vallitsessa myös EU:n ja Venäjän välinen sopimuspohja asteittain muuttuu heijastelemaan nykytilannetta, jossa Venäjän käsitys kumppanuuden muodoista ja ydinsisällöistä on viemässä voiton.
Idänkaupan Vientipalvelut 9.2008. Sisältö.
pdf-versio
• Idänkaupan Vientipalvelut -verkkolehti
• Idänkaupan Vientipalvelut Arkisto 2001-
• Compiler News -uutispalvelu
• Compiler eNews -uutismuistio (tilattava)
• Uutisarkisto 1998-
