Compiler Trade Web Site
Idänkaupan Vineipalvelut
vientipalvelut
uutisia
tutkimuksia
oalvelut ja yritykset
visioita näkmyksiä
Eastern European Markets
business news
Russia
Estonia
Latvia
Lithuania
Poland
Trade StationFinland
Business Finland
Trade Service Companies

22.6.2009

Finanssikriisi katkaisi Venäjän rahoitusmarkkinoiden uudistumisen

Venäjän pankkisektorin kehitystä ovat leimanneet toistuvat kriisit, joista toistaiseksi vakavin oli Venäjän vuoden 1998 ruplakriisi. Kriiseistä huolimatta sektori kehittyi voimakkaasti aina syksyyn 2008 asti, jolloin globaalin finanssikriisin vaikutukset alkoivat heijastua myös paikalliseen pankkisektoriin ja tätä kautta yritysten lainansaantimahdollisuuksiin.

Ennen kriisiä kasvussa olivat etenkin ne rahoitusmuodot, jotka eivät vaadi vakuuksia, eli lähinnä leasing ja factoring.

Rakenteeltaan Venäjän pankkisektoria leimaa yhtäältä pirstaleisuus ja toisaalta muutaman suuren, usein valtio-omisteisen, pankin hallitseva rooli, todetaan Helsingin kauppakorkeakoulun Cemat-tutkimuskeskuksen vastailmestyneessä Pietarin yritysrahoitusmarkkinoita tarkastelevassa raportissa.

Nykyisessäkin taloustilanteessa Venäjällä on edelleen yli tuhat toimivaa pankkia, mutta finanssikriisin uskotaan karsivan niistä osan ongelmaluottojen realisoituessa. Valtion tukitoimet ovat toistaiseksi pitäneet sektoria pystyssä eikä pankkien kaatumisia ole juuri tapahtunut.

Ulkomaisten pankkien toiminta Venäjällä on vielä suhteellisen vähäistä ja niiden liiketoiminta perustuu pitkälti ulkomaisten asiakkaiden palvelemiseen. Venäläisille pk-yrityksille suunnattuja lainoja on vain harvalla ulkomaalaisomisteisella pankilla.

Suomalaisyritykset ovat toistaiseksi rahoittaneet Venäjä-investointinsa pääosin emoyhtiön varoin tai suomalaisen pankkilainan turvin. Suhteet venäläispankkeihin ovat olleet melko vähäisiä, sillä Pietarissakin asioidaan pääosin sinne etabloituneiden pohjoismaisten pankkien kanssa. Venäläispankkien toimintaa ei pidetä riittävän tehokkaana ja niiden käyttöä ovat rajoittaneet korkea korkotaso ja lyhyet laina-ajat.

Finanssikriisi on vaikuttanut suomalaisyritysten Venäjä-toimintoihin lähinnä kohonneena valuuttariskinä, joten ruplan devalvoituminen on toisaalta lisännyt paineita paikallisen rahoituksen käyttöön valuuttakurssiriskin pienentämiseksi.

Pohjoismaisia pankkeja suomalaisyritysten edustajat kritisoivat niiden puutteellisesta Venäjän markkinoiden tuntemuksesta ja liiallisesta varovaisuudesta paikallisten toimintojen rahoituksessa. Ongelmaksi mainittiin etenkin se, että monikaan pankki ei hyväksy Venäjällä olevaa omaisuutta lainan vakuudeksi.

Myös haastatellut venäläisyritykset suhtautuivat venäläisten pankkien toimintaan kriittisesti, joskin pankkisektorin nähtiin kehittyneen finanssikriisiä edeltäneinä parina vuonna. Pankkilainoja ei kuitenkaan ollut käytetty korkeana pysyneen korkotason ja lainansaantiin liittyvän paperisodan vuoksi. Ongelmana olivat erityisesti vakuuksien puute sekä yritystoiminnan läpinäkymättömyys. Samat syyt, eli rahoituksen hakemiseen liittyvä byrokratia ja läpinäkyvyyden vaatimus, olivat myös esteenä julkisen rahoituksen käytölle.

Rahoitusjärjestelyjä leimaavat
epäviralliset käytännöt

Rahoituskäytäntöjen suhteen pohjoismaisilla ja venäläisillä pankeilla on melko erilaiset lähtökohdat. Pohjoismaiset pankit rahoittavat länsimaisten asiakkaiden venäläisiä tytäryhtiöitä. jolloin emoyhtiön edellytetään useimmiten osallistuvan prosessiin riskinjakajana, tavallisesti lainojen takaajan roolissa.

Venäläisrahoittajat taas tarjoavat luottojaan suoraan venäläisille pk-yrityksille, joille on suunniteltu omat lainaohjelmat. Lisäksi pienyrityksiä on on rahoitettu runsaasti yksityishenkilöiden nimissä nostettujen kulutusluottojen avulla. Sekä asiakas että pankki säästyvät tällöin raskaaksi koetulta byrokratialta, joka liittyy varsinaiseen yritysluototukseen.

Mielenkiintoinen erityispiirre on myös venäläisyhtiöiden luottokelpoisuuden arviointi. Osa venäläistoimijoista huomioi sekä virallisen että epävirallisen kirjanpidon, jotka voivat yritysten läpinäkymättömyydestä johtuen poiketa merkittävästi toisistaan. Osa rahoittajista taas toimii vain virallisiin, verottajalle toimitettuihin tilipäätöstietoihin nojautuen. Epävirallisen kirjanpidon huomioiminen vaatii pankeilta joka tapauksessa erityisosaamista, resursseja omaisuuden arviointiin sekä luottamusta asiakkaaseen.

Cematin selvityksessä nousikin selkeästi esiin, miten voimakkaasti epäviralliset käytännöt edelleen vaikuttavat virallisten käytäntöjen rinnalla rahoittajan ja rahoitusta hakevan pk-yrityksen välisessä toiminnassa.

Vaikka lainoituksen tarjonta pienyrityksille lisääntyi näennäisesti 2000-luvun talouskasvun vuosina, pysyivät pankkilainat käytännössä monen venäläisen pienyrittäjän ulottumattomissa läpinäkyvyysvaatimuksista johtuen. Venäläiset pienyritykset eivät taas kykene tai halua toimia kokonaan harmaan talouden ulkopuolella.

Virallisen rahoituksen vaikean saatavuuden takia epäviralliset rahoitusmuodot ja rahoituskäytännöt ovat edelleen yleisiä Venäjän pk-sektorilla. Yritysten välinen, suulliseen sopimukseen ja keskinäiseen luottamukseen perustuva tavaraluototus on edelleen yleistä ja tulee todennäköisesti jopa lisääntymään talouskriisin pitkittyessä.

Virallisen pankkijärjestelmän rinnalla - ja toisinaan jopa yhteistyössä sen kanssa - toimii myös kilpailevia, epävirallisia rahoituksenvälittäjiä.

Suomalaisten on huomioitava
ruplan devalvoituminen

Pitkällä tähtäimellä suomalaisten yritysten pyrkimyksenä on Venäjä-toimintojen rahoittaminen paikallisesti, mutta kriisin yhteydessä kohonnut, jopa 20-30 prosenttiin noussut korkotaso hidastaa tätä kehitystä.

Monet haastatelluissa suomalaisyrityksistä arvioivat kuitenkin valuuttariskin sen verran merkittäväksi, että sen hallitsemiseksi rahoitus kannattaisi toteuttaa paikallisista lähteistä korkeista koroista huolimatta.

Valuuttariski nousukin pahimmaksi ongelmaksi, sillä se on pahentunut ruplan devalvoitumisen yhteydessä. Valuuttariskiin liittyen ongelmaksi koetaan myös se, että yrityksen tuotteiden hinnankorotukset tahtovat laahata kurssivaihtelujen jäljessä, mikä vuorostaan syö kannattavuutta.

Osa yrityksistä ratkaisee tämän ongelman myymällä tuotteitaan valuutassa tai sitomalla hinnan esimerkiksi dollarin tai euron arvoon. Emoyhtiöiden ja paikallisten pankkien tarjoaman rahoituksen lisäksi suomalaiset yritykset ovat nykyoloissa käyttäneet rahoitusmuotona muun muassa tavarantoimittajien maksuaikojen pidentämistä.

Suomalaisyrityksistä suurimmat olivat päässeet hyödyntämään Venäjän valtion tarjoamia tukitoimia, kuten korkotukia ja etuja. Haastatteluissa nousivat esille lähinnä erilaiset valtion takausjärjestelmät.

Cematin selvityksessä yritysmarkkinoiden kehitystä selvitettiin erityisesti Pietarissa toimivien suomalaisten ja venäläisten pk-yritysten kannalta. Työryhmään kuuluivat Polina Heininen, Olli-Matti Mikkola, Päivi Karhunen ja Riitta Kosonen.

Idänkaupan Vientipalvelut 6-7/2009. Sisältö.

pdf-versio


• Idänkaupan Vientipalvelut -verkkolehti
• Idänkaupan Vientipalvelut
Arkisto 2001-
• Compiler News -uutispalvelu
Compiler eNews -uutismuistio (tilattava)
• Uutisarkisto 1998-