Suomenkielinen tutkimusreferaatti
Talouselämän eliitit ja Venäjän ulkopolitiikka
Talouselämän eliitit muodostavat Venäjällä merkittävän eturyhmän, jonka vaikutus maan politiikkaan on viime vuosina vaihdellut. "Talouselämän eliitit ja Venäjän ulkopolitiikka" -raportin lähtöoletuksena on, että eliittien intressit ovat muunnettavissa viralliseksi ulkopolitiikaksi, vaikka oligarkit häviäisivätkin käynnissä olevan poliittisen eliitin valtakamppailun. Raportissa hahmotellaan, mitä etuja eri sektoreiden eliitillä on ja kuinka ne kytkeytyvät Venäjän ulkopolitiikkaan.
Voimakkaimmat Venäjän taloussektoreista, kuten kaasu-, öljy- ja metalliteollisuus, uskovat yhteistyön kehittyneiden demokratioiden kanssa palvelevan myös omia intressejään. Konfrontaatiopolitiikkaa lännen suuntaan kannattaa vain osa puolustus- ja ydinvoimateollisuudesta.
Venäjän talouselämän toimijoista voimakkain lobbauskoneisto on kaasuteollisuudella. Menestyvä ala on teollisuuden sektoreista tärkein Eurooppa-yhteistyön ajaja. Myös metalliteollisuus ajaa kasvavaa kansainvälistä avautumista ja yhteistyötä lännen kanssa.
Elokuun 1998 finanssikriisiin saakka Venäjän pankki- ja finanssipalvelusektoria pidettiin maan Eurooppa- ja maailmantalousintegraation merkittävimpänä moottorina. Heikentyneellä alalla vallitsee edelleen verrattain liberaali suuntautuminen, mutta pankit, joilla on läheiset suhteet protektionistisiin finassiteollisiin ryhmittymiin, ajavat usein nationalistisempaa politiikkaa.
Myös öljyteollisuus kannattaa läheisempiä siteitä Eurooppaan. Ala on kuitenkin vähemmän Eurooppa-orientoitunutta kuin kaasuteollisuus. Sähköteollisuus suhtautuu myönteisesti Venäjän Eurooppa-integraatioon, vaikka ala tuntee vetovoimaa myös Aasiaa kohtaan.
Venäjän puolustusvälineteollisuus on selvästi kansallisesti suuntautuneempaa kuin muut keskeiset teollisuudenalat. Myös ydinvoimateollisuuseliitti on jakautunut niihin, jotka toimivat yhteistyössä lännen kanssa ja niihin, jotka haluaisivat suuntautua kolmanteen maailmaan.
Venäjän talouseliiteillä ei siis ole yhtä yhtenäistä intressiä ulkopolitiikassa, mutta yleisesti ottaen hallitsevien bisneseliittien ja niitä lähellä olevien piirien tämänhetkiset strategiat sisältävät vahvaa halua integroitua Eurooppaan. Moni ala on kuitenkin pakotettu pysymään kotimarkkinoilla tai tekemään strategisen valinnan Aasian eduksi, koska pääsyä Euroopan markkinoille ei ole
