Studies Eastern European Markets
Eastern European Markets
LTT-Tutkimus Oy
Venäjän ja Baltian instituutti

Antti Helanterä:
VENÄJÄN MUUTTUVAT ELINTARVIKEMARKKINAT

    Tutkimuksessa on analysoitu laajasti Venäjän elintarvikemarkkinoiden kehitykseen vaikuttavia tekijöitä sekä markkinoiden nykyistä tilaa ja tulevaa kehitystä. Näiden perusteella on arvioitu suomalaisen elintarviketeollisuuden vientimahdollisuuksia.

    Venäjän maataloustuotanto on 1990-luvulla vähentynyt kolmanneksen ja pirstoutunut suurtiloilta yksityispalstoille. Jo puolet tuotannosta on peräisin yksityisten kansalaisten palstoilta. Yksilön näkökulmasta kannattavin ja turvallisin maatalouden organisoitumismuoto ei ole kuitenkaan elintarviketeollisuuden näkökulmasta tehokkain, koska elintarviketeollisuuden tuotanto ei voi perustua yksityispalstoihin. Maatalouden kannattavat sektorit ovat kasvattaneet osuuttaan, kun valtion tukeen nojanneiden sektorien tuotanto on laskenut.

    Venäjän elintarvikeketjun heikkoutena on maataloutta, teollisuutta ja kauppaa yhdistävän markkinainfrastruktuurin tehottomuus. Siksi monet elintarviketeollisuuden yritykset ovat pyrkineet saamaan hallintaansa koko jalostus- ja jakeluketjun. Federaatio ei kykene tukemaan maataloutta, ja elintarviketeollisuuden yritysten on ollut usein investoitava maatalouteen raaka-ainehuoltonsa turvaamiseksi.

    Elintarviketuotannon jalostusaste on pudonnut ja elintarviketeollisuuden tuotanto on laskenut noin puoleen. Tilastoidun elintarviketeollisuuden tuotannon arvo 1997 oli noin 800 markkaa henkeä kohti vuodessa. Tuotannon laskun syynä ovat olleet ulkomaisen kilpailun lisäksi huomattavassa määrin Venäjän talouden sisäiset tekijät, kuten ostovoiman heikkous. Tuonnin osuus elintarvikkeiden kulutuksesta on suurin venäläisen tuotannon kannattamattomilla sektoreilla, eli lähinnä lihan- ja maidonjalostuksessa.

    Venäjä oli kuitenkin jo Neuvostoliiton kaudella elintarvikkeiden nettotuoja, ja elintarviketuonnin arvo esimerkiksi 1980-luvun lopun ja 1990-luvun ollut samaa suuruusluokkaa. Tuonnissa on kuitenkin tapahtunut rakenteellinen muutos: aiemmin tuonti oli (rehu)viljaa, nyt jalostettuja elintarvikkeita suurkaupunkien markkinoille. Vuonna 1997 elintarvikkeiden tuonnin arvo Venäjälle oli 13 mrd $ (90 $/hlö). Samana vuonna elintarvikkeiden vähittäismyynti oli 70 mrd (480 $/hlö). Elintarvikkeiden vähittäismyynti on kuitenkin vain osa elintarvikkeiden kulutusta. Venäjä on peruselintarvikkeiden suhteen omavaraisempi kuin yleensä luullaan.

    Vähentyneen elintarviketuotannon ohella markkinoiden toimintaan vaikuttavat puutteellinen kuljetusinfrastruktuuri ja federaation alueiden kaupan sääntely. Alueet tukevat omaa tuotantoaan, säätelevät hintoja ja jopa rajoittavat alueiden välistä elintarvikkeiden kauppaa eivätkä kysynnän ja tarjonnan alueelliset erot tasoitu. Tuontielintarvikkeiden kallistuminen korostaa alueiden riippuvuutta omasta tuotannosta.

    Syksyn talouskriisi, ruplan devalvoituminen ja tuontituotteiden kallistuminen paransivat venäläisen elintarviketuotannon asemaa. Vaikka kilpailutilanteen muutos korostaa venäläisten tuotteiden merkitystä maan elintarvikemarkkinoilla, ne eivät pysty vastaamaan kysyntään tasaisesti kaikilla alueilla. Myös mahdollisuudet kasvattaa tuotantoa investoimalla ovat jalostusketjun kehittymättömyyden ja talouden epävakauden vuoksi puutteelliset.

    Suomen elintarviketeollisuuden vienti Venäjälle kehittyi 1990-luvulla suotuisasti ( 2 mrd mk 1997 ja 1,3 mrd tammi-elokuussa 1998), mutta kääntyi syksyn 1998 kriisin seurauksena laskuun. Suomen asemaa sen suurimmilla vientimarkkinoilla haittaa pääasiallisen kohderyhmän, suurten kaupunkien keskiluokan, ostovoiman putoaminen.

    Jo ennen kriisiä kilpailu oli kuitenkin kiristymässä. Monet länsimaiset elintarviketeollisuuden suuryritykset olivat jo etabloituneet Venäjälle. Suomalaisiin verrattuna suurten kilpailijoiden oli helpompi panostaa markkinointiin ja tuotemerkkien luomiseen jopa maanlaajuisesti.

    Venäläiset kuluttajat alkavat myös todennäköisesti suosia yhä enemmän omia elintarvikkeita. Nykyisessä tilanteessa kaikki länsimaiset toimijat kärsivät alentuneesta ostovoimasta, mutta pitemmällä aikavälillä Venäjän markkinoilla menestyminen voi vaatia esimerkiksi etabloitumista tai lisääntyvää tuotemerkkeihin panostamista. Elintarviketuotannon puutteiden vuoksi etenkin suurten keskusten markkinoilla on jatkossakin kysyntää myös tuontielintarvikkeille.


Lisätietoja:
LTT-Tutkimus Oy, FM Antti Helanterä
puh. (09) 4313 8872
e-mail: helanter@hkkk.fi

Compiler Trade Web Site: Tutkimuksia
Studies on emerging markets /Index
Tutkimuksia / Hakemisto

 TERMS & CONDITIONS / KÄYTTÖOIKEUDET. © Oy Compiler Ab. All rights reserved.