tutkimuia
vientipalvelut
uutisia
tutkimuksia
oalvelut ja yritykset
Eastern European Markets
business news
Russia
Estonia
Latvia
Lithuania
Poland
Trade StationFinland
Business Finland
Trade Service Companies
Kesäkuu, 2006

Jatta Kinnunen
SIIRTYYKÖ ELINTARVIKETUOTANTOA SUOMESTA VENÄJÄLLE?
LAPPEENRANTA UNIVERSITY OF TECHNOLOGY
Northern Dimension Research Centre
Publication 32, NORDI Series

Lataa koko tutkimus


Johtopäätös 1.
Elintarvikevalmistajat eivät ole siirtämässä tuotantoa Suomesta suurissa
määrin Venäjälle tällä hetkellä.

Haastattelujen perusteella voi vetää johtopäätöksen, ettei elintarvikkeiden tuotantoa tule siirtymään Suomesta Venäjälle ainakaan lähivuosina. Tällä hetkellä tuontiin Venäjältä liittyy vielä teknisiäkin esteitä kuten EU:n säädökset eläinperäisistä elintarvikkeista. Lisäksi tullimaksut ja kuljetuskustannukset lisäisivät useimpien tuotteiden hintaa, joten ne eivät olisi olennaisesti halvempia kuin vastaavat Suomessa valmistetut elintarvikkeet. Mahdollisen Venäjän WTO-jäsenyyden myötä nämä tullimaksut tulisivat kuitenkin pienenemään.

Tuotannon siirtymistä Suomesta Baltiaankaan ei ole vielä tapahtunut, vaikka suomalaiset elintarvikeyritykset ovat investoineet esimerkiksi Viroon kaksi kertaa enemmän kuin Venäjälle. Baltialla on Venäjään nähden se etu, että se on EU-maa ja raaka-aineen saatavuus on siellä parempi kuin Venäjällä. Tästä huolimatta tuotteita Baltiasta tulee Suomeen vain hyvin pieniä määriä. Tämä tekee tuotannon siirtymisen Venäjälle vielä epätodennäköisemmäksi.

Elintarvikkeista puhuttaessa myös psykologisilla tekijöillä on vaikutusta. Kuluttajien asenteet vaikuttavat elintarvikkeen ostopäätökseen. Suomalaiset kuluttajat luottavat kotimaiseen laatuun ja tuoteturvallisuuteen. Monella kuluttajalla mielikuva venäläisestä tuotteesta on negatiivinen, tuotteita pidetään huonolaatuisina ja tuoteturvallisuutta heikkona. Suomalaisuuden merkitys on kuitenkin vähenemässä ja monet kuluttajat ovat tottuneet ostamaan ulkomaisia elintarvikkeita. Asenteet Venäjääkin kohtaan muuttuvat.

Tuotannon siirtymiseen Venäjälle liittyy monia ongelmia. Raaka-aineen saanti on Venäjällä ongelma, varsinkin lihaa ja maitoa ei ole riittävästi saatavissa paikallisesti. Raaka-aineissa on myös paljon laatuongelmia. Tuotannon aloittaminen Venäjällä vaatisi paljon investointeja logistiikkaan. Monet liiketoimintaympäristönkin puutteet vaikeuttavat toimintaa vielä kovasti Venäjällä, esimerkiksi epäselvän lainsäädännön, byrokratian ja korruption muodossa.

Suomalaisten elintarvikevalmistajien yritysjohdolla ja omistajilla on negatiivisia asenteita Venäjän investointeja kohtaan, eivätkä nämä asenteet aina edes perustu tosiasioihin. Täytyy muistaa, etteivät palkkakustannukset ole suurin tekijä elintarvikkeiden tuotantokustannuksissa. On aloja, joilla ne vastaavat vain 10% tuotannosta. Venäjällä työvoimakustannukset ovat koko ajan kasvussa. Kun yhtälöön lisätään vielä kuljetuskustannukset ja tullimaksut Suomeen, ei tuote ole enää välttämättä halvempi kuin vastaava Suomessa valmistettu elintarvike. Jos tuotanto Venäjällä tapahtuu moderneissa, pitkälle automatisoiduissa tuotantolaitoksissa, ei työvoimakustannuksilla ole juurikaan eroja eri maiden välillä.

Tuotannon siirtymistä todennäköisempi vaihtoehto saattaa olla tuotannon optimointi eri maiden kesken. Jos yrityksellä on valmistusta Suomessa, Venäjällä ja Virossa, voitaisiin yrityksen eri tuotteita valmistavilta tehtailta viedä tuotteita maihin, joissa kyseistä tuotetta ei valmisteta yrityksen tuotantolaitoksilla.

Suomalaiset elintarvikevalmistajat ovat kiinnostuneita Venäjän markkinasta ja monilla on suunnitteilla investointeja sinne. Nämä investoinnit liittyvät kuitenkin tuotannon laajenemiseen ja yritysten kasvuun, jolloin tuotanto menee Venäjän markkinoille.

Johtopäätös 2.
Tuotannon siirtyminen todennäköisempää joissain tuoteryhmissä.

Jos tuotannon siirtymistä tulisi tapahtumaan Venäjälle, on joitakin tuoteryhmiä, joissa siirtyminen on todennäköisempää kuin muissa. Varsinkaan tuoretuotteet eivät siedä pitkiä kuljetuksia ja odotusaikoja. Venäjältä Suomeen tuotavien elintarvikkeiden tulisi olla pitkään säilyviä. Mahdollisia tuoteryhmiä voisi olla esimerkiksi pakatut tuotteet, kuten keksit, hapankorput, makeiset ja juomat. Myös pakastetuotteet voisivat olla yksi vaihtoehto, mutta ne vaativat investointeja kylmäkuljetusketjuun.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että EU:n komission täytyy hyväksyä EU:n ulkopuoliset eläinperäisiä elintarvikkeita valmistavat tuotantolaitokset, ennen kuin ne voivat tuoda tuotteita EU:n alueelle. Venäjällä vain viidellä maitoa ja maitotaloustuotteita valmistavalla tuotantolaitoksella on EU:n laitoshyväksyntä (MMM 2006). Laitoshyväksynnän saaminen vaatii suuria investointeja tuotantolaitoksiin. Venäjällä tuotettaviin elintarvikkeisiin tulisi saada raaka-aine paikallisesti. Tuotanto ei tule kannattavaksi, jos raaka-ainetta joudutaan tuomaan ulkomailta. Raaka-ainetta Venäjältä löytyy esimerkiksi lasten purkkiruokiin ja hilloihin, sillä Venäjältä tuodaan jo nyt Suomeen paljon hedelmä- ja marjasäilykkeitä sekä -valmisteita.

Myös joidenkin Suomessa sekä Venäjällä myytävien niche-tuotteiden osalta tuotanto kannattaisi laittaa Venäjän isommalle markkinalle. Venäjällä rikkaammalle väestölle tarkoitetut premium-tuotteet menisivät laatunsa puolesta kaupaksi myös Suomessa.

Siirtyykö elintarviketuotantoa Suomesta Venäjälle?

Tuotemerkkien osalta private label -tuotteet ovat varmasti ensimmäisiä tuotannon siirtymisen kohteita, sillä niissä ei ole pakko ilmoittaa tuotteen alkuperämaata. Private label -tuotteita valmistutetaan jo tällä hetkellä paljon ulkomailla. Vuonna 2004 private label -tuotteet toivat vain 8,9% kauppojen myynnin arvosta Suomessa (PTY 2005), kun osuuden on ennustettu olevan tulevaisuudessa jopa 20%.

Kaikkia tuotteita ei voida valmistaa Venäjällä, kuten sellaisia, joissa on vahvasti kotimainen leima ja joiden markkinoinnissa suomalainen alkuperä on oleellinen, esimerkiksi Varsinais- Suomen leipä, Lahden leipälevite, Lapin Kulta jne. Toisaalta joidenkin hyvin vahvasti suomalaisten tuotemerkkien valmistusta on jo siirtynyt ulkomaille.

Johtopäätös 3.
Kansainväliset yritykset eivät ole tällä hetkellä uhka Suomessa venäläisellä tuotannolla.

Suurilla kansainvälisillä elintarvikevalmistajilla ei ole ollut sen enempää mielenkiintoa tuoda tuotteita Venäjältä Suomeen kuin suomalaisillakaan yrityksillä. Elintarvikeyritykset ovat menneet Venäjälle paikallista markkinaa varten, eivätkä ajattele Venäjää vientimaana. Yrityksillä ei välttämättä ole vielä kapasiteettiakaan hakea vientimarkkinoita Venäjältä käsin.

Kansainvälisten yritysten tuotannon tuontia muista EU-maista voidaan pitää lyhyellä tähtäimellä suurempana uhkana kuin Venäjältä, mutta sekään ei ole vielä horjuttanut kotimaisten elintarvikevalmistajien asemaa. Vaikka kansainväliset yritykset alkaisivatkin tuoda elintarvikkeita Venäjältä, tapahtuisi sitä luultavasti vain tietyissä tuotekategorioissa ja tuotemerkeissä, joita voidaan pitää paneurooppalaisina. Näiden osuus on kuitenkin melko pieni koko elintarvikkeiden myynnistä. Uusien tuotteiden ja tuotemerkkien lanseeraaminen Suomen markkinoille olisi vaikeaa ja hidasta, koska markkinoilla on valta-asema perinteikkäillä ja vahvoilla tuotemerkeillä.

Johtopäätös 4.
Suurimpia ongelmia Suomen elintarviketuotannossa ovat kalliit tuotantokustannukset, korkea arvonlisävero, työmarkkinoiden joustamattomuus ja pienet kotimarkkinat.

Tuotantokustannukset ovat kalliita Suomessa osittain johtuen työmarkkinoiden joustamattomuudesta. Kalliit tuotantokustannukset korostuvat entisestään, kun niitä verrataan Suomen ympäristössä oleviin halvemman kustannustason maihin, kuten Venäjään ja Baltian maihin. Suomen markkinan pienuus aiheuttaa myös sen, ettei tuotannossa päästä niin suureen massatuotannon etuun kuin esimerkiksi Länsi-Euroopan isoissa elintarvikkeita valmistavissa tuotantolaitoksissa. Yritysten onkin lähes välttämätöntä hakea kasvua ulkomailta. Elintarvikkeiden arvonlisävero Suomessa on 17%. Se on huomattavasti suurempi kuin EUmaiden noin 8% keskiarvo. Elintarvikkeiden arvonlisäveron pudottaminen lisäisi kotimaisten elintarvikkeiden kulutusta, parantaisi työllisyyttä ja auttaisi erityisesti pienituloisia kotitalouksia.

Johtopäätös 5.
Tuotannon siirtymisellä olisi laajat vaikutukset elintarviketeollisuuteen ja alkutuotantoon Suomessa.

Tuotannon siirtymisen myötä Suomeen jäävät valmistajat eivät pystyisi kilpailemaan enää Venäjältä tulevalle tuonnille, joka voisi johtaa kaikkien yritysten päätökseen siirtää tuotanto pois Suomesta. Tuotannon siirtyminen toiseen maahan aiheuttaisi työpaikkojen vähenemisen Suomessa. Jos kotimaassa valmistettujen elintarvikkeiden osuus putoaisi nykyisestä 83%:sta 70%:iin, tarkoittaisi se sitä, että elintarvikeketju työllistäisi 30 000 henkilöä vähemmän nykytilanteeseen verrattuna. Suomalainen alkutuotanto joutuisi suuriin vaikeuksiin, koska se ei voisi enää toimittaa raaka-ainetta elintarvikevalmistajille. Jos elintarviketuotantoa siirtyisi suuressa määrissä muualle, voisi se aiheuttaa jopa vaihtotaseongelmia.

Johtopäätös 6.
Elintarviketuotannon kilpailukyvyn varmistaminen Suomessa ehkäisee tuotannon siirtymistä.

Tuotannon siirtyminen tulevaisuudessa on kiinni siitä pysyykö tuotanto Suomessa kilpailukykyisenä verrattuna muihin maihin. Kotimainen raaka-aine on usealla elintarvikesektorilla kotimaisen tuotannon ehto, joten raaka-aineiden hinnan nouseminen voi vaikuttaa tuotannon siirtymiseen. Pysyäkseen kilpailukykyisenä elintarviketeollisuuden Suomessa tulisi erikoistua, ja valmistaa korkeamman lisäarvon tuotteita. Tuotteiden hinnalla ei elintarvikevalmistus Suomessa pysty kilpailemaan alhaisen kustannustason maista tulevaa tuontia vastaan. Elintarvikeyritysten laajentuminen uusille markkinoille vaikuttaa yritysten kasvuun ja tuotannon kilpailukykyisyyteen myös Suomessa. Elintarviketeollisuuden toimintaedellytyksiä parantaisi niiden välisen yhteistyön lisääminen tutkimuksessa ja tuotekehityksessä kuin viennissäkin.

Myös innovaatioiden hyödyntämiseen ja markkinointiin tulisi panostaa enemmän. Elintarviketeollisuuden vahvuudet Suomessa tulevaisuudessakin ovat niiden laatu ja hyvä tuoteturvallisuus. Elintarvikevalmistajien asemaa Suomessa auttaa niiden hyvä tuntemus kotimaan markkinoista, kuluttajien toiveista ja makutottumuksista.

Lataa koko tutkimus


More information:
Lappeenrannan teknillinen yliopisto
– Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskus
P.O.Box 20, FIN-53851 Lappeenranta, Finland
Telephone: +358-5-621 11
Telefax: +358-5-621 2644
www.lut.fi/nordi

mailto:nordi@lut.fi

Compiler Trade Web Site: Studies:
Lappeenranta University of Technology/Index
Studies on emerging markets/Index
Special Reports
Tutkimukjsia/Hakemisto

 TERMS & CONDITIONS / KÄYTTÖOIKEUDET. © Oy Compiler Ab. All rights reserved.