tutkimuia
vientipalvelut
uutisia
tutkimuksia
oalvelut ja yritykset
Eastern European Markets
business news
Russia
Estonia
Latvia
Lithuania
Poland
Trade StationFinland
Business Finland
Trade Service Companies
Hannu Kaipio & Simo Leppänen
DISTRIBUTION SYSTEMS OF THE FOOD SECTOR IN
RUSSIA: THE PERSPECTIVE OF FINNISH FOOD INDUSTRY
Helsingin Kauppakorkeakoulu

Lataa koko julkaisu.


Tiivistelmä

Suomalaisten elintarviketuottajien käymä idänkauppa on muuttunut huomattavasti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Samalla myös elintarvikkeiden vähittäiskauppa ja kaupan jakelujärjestelmät ovat muuttuneet merkittävästi. Neuvostoliiton jälkeinen aika voidaan elintarvikekaupan osalta, kuten monen muunkin asian kohdalla, jakaa kahteen ajanjaksoon, joiden vedenjakajana toimi Venäjän vuoden 1998 talouskriisi. Aikaisempi tutkimus tämän raportin teemasta keskittyy aikaan ennen 1998-kriisiä. Kriisin jälkeen kehitys on kuitenkin ollut nopea ja dramaattinen, mistä johtuen kattava katsaus viime vuosien kehitykseen on tarpeellinen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on havainnollistaa näitä muutoksia, analysoida Venäjän elintarvikesektorin jakelujärjestelmien nykyistä tilaa ja tutkia, millä keinoin suomalaisten elintarvikkeiden pääsyä venäläisten vähittäiskauppojen hyllyille voitaisiin edistää.

Ennen vuoden 1998 talouskriisiä Venäjälle tuotiin paljon elintarvikkeita ulkomailta, sillä tuonti oli edullista vahvan ruplan ja huonolaatuisen paikallistuotannon vuoksi. Talouskriisi kuitenkin romahdutti elintarvikkeiden tuonnin, kun rajusti devalvoituneen ruplan myötä tuontihyödykkeiden hinnat nousivat pilviin. Suomalaisten elintarviketuottajien vienti Venäjälle on jälleen viime vuosina kääntynyt kasvuun, mutta missään tuotekategoriassa ei edelleenkään ole saavutettu kriisiä edeltänyttä viennin tasoa. Tiettyjen tuotekategorioiden viennissä (kuten margariineissa ja muissa elintarvikerasvoissa sekä lihatuotteissa) ei palautumista kriisistä ole juurikaan ollut havaittavissa. On hyvin mahdollista ettei kriisiä edeltänyttä tasoa tulla saavuttamaankaan johtuen kovasta kilpailusta, tulleista ja suomalaisen elintarviketuotannon kalleudesta. On kuitenkin otettava huomioon, että vientitilastoista jää pois lisääntynyt paikallinen tuotanto. Näyttääkin siltä, että pidemmällä tähtäimellä paikallisen tuotannon aloittaminen Venäjällä muodostuu yhä tärkeämmäksi vaihtoehdoksi suomalaisille elintarviketuottajille. Tätä kehitystä edistää venäläisten kuluttajien kotimaisia ruokatavaroita suosiva kulutuskäyttäytyminen. Elintarvikkeiden osalta venäläiset kuluttajat ovat yleensä hintatietoisia ja vaativat laadukkaita tuotteita.

Elintarvikkeiden vähittäiskaupasta suurin osa tapahtuu Venäjällä edelleen mm. torien ja kioskien kautta, mutta nykyaikaiset vähittäiskauppaketjut, sekä venäläiset että ulkomaiset, kehittyvät nopeasti ja niiden odotetaan tulevaisuudessa hallitsevan markkinoita. Tämä muuttaa myös elintarvikkeiden jakelujärjestelmiä.

Vähittäiskauppaketjut pyrkivät lyhentämään jakeluketjua samaan tapaan kuin länsimaissa ja työskentelemään suoraan valmistajien kanssa. Tämä kehitys yhdessä vähittäiskauppojen aseman voimistumisen kanssa tulee todennäköisesti johtamaan tukkukauppiaiden roolin pienenemiseen. Useat suuret vähittäiskauppaketjut hakevat tehokkuutta ja parempaa tavaravirtojen kontrollia perustamalla jakelukeskuksia.

Vähittäiskauppojen voimistuminen verrattuna muihin toimijoihin antaa niille myös neuvotteluvoimaa, johon valmistajat ja jakelijat joutuvat sopeutumaan. Muun muassa kauppojen perimät hyllymaksut ja omat private label –tuotteet aiheuttavat haasteita tuottajille.

Elintarviketuotannossa kilpailu on kovaa venäläisten ja ulkomaisten valmistajien kamppaillessa markkinaosuuksista, sillä kaikki haluavat varmistaa paikkansa Venäjän valtavilla markkinoilla. Suurimmat kansainväliset valmistajat (kuten Mars) käyttävät hyväkseen kokoaan investoimalla suuriin markkinointikampanjoihin ja maksamalla korkeita maksuja vähittäiskauppaketjuille saadakseen tuotteensa myyntiin sekä rakentaakseen voimakkaan brändin Venäjällä. Tämä hankaloittaa tilannetta pienten elintarviketuottajien kannalta.

Useiden suomalaisten elintarviketuottajien pieni koko (esimerkiksi lihanjalostusalalla) olikin keskeinen syy sille, että ne joutuivat vähentämään toimintojaan Venäjällä vuoden 1998 kriisin jälkeen. Pienillä valmistajilla oli vähemmän resursseja kriisin vaikutuksista selviämiseen. Valmistajien pienuus näkyy myös neuvotteluissa vähittäiskauppaketjujen ja jakelijoiden kanssa. Kauppaketjujen vaatimat hyllymaksut ovat kovat ja erottuminen muista tuotteista, joita suuret valmistajat tukevat laajalla mainonnalla, on vaikeaa. Pieni koko vaikeuttaa luonnollisesti myös paikallisen tuotannon aloittamista tai laajentamista, sillä pienen valmistajan on vaikeampi saada rahoitusta ja sietää lisääntyneitä riskejä.

Pienuuden kompensoimisesta saattaakin tulla kriittinen tekijä suomalaisten toimijoiden menestymisen kannalta Venäjän elintarvikemarkkinoilla tulevaisuudessa. Kuitenkin tuotteet ja valmistajat, joilla on hyvä ja tunnettu brändi (kuten Valio) ja/tai uudentyyppinen tuote (kuten Vaasan FinnCrisp) tai uudenlainen jakeluratkaisu pystyvät kilpailemaan isompienkin toimijoiden kanssa. Tällä hetkellä suomalaiset elintarviketuottajat ovat yleisimmin järjestäneet jakelunsa

Venäjällä usean paikallisen jakelijan muodostaman verkoston kautta. Tuottaja voi pyrkiä vahvistamaan tai heikentämään näiden jakelijoiden keskinäistä kilpailua riippuen siitä halutaanko esimerkiksi taata tuotteen hinnan yhtäläisyys vai lisätä jakelijoiden tehokkuutta. Lisäksi, elintarvikevalmistajien piirissä vallitsee yhteisymmärrys siitä, että paikallisen tuotannon aloittaminen on tärkeää, jos haluaa olla vahva toimija tulevaisuudessa Venäjän markkinoilla. Suhteellisen pienen kokonsa vuoksi useiden suomalaistuottajien kannalta realistisimpia vaihtoehtoja markkinaosuuden kasvattamiseksi olisivat keskittyminen yhteen maantieteelliseen alueeseen tai kuluttajasegmenttiin, uusien tuotteiden esittely markkinoille ja yhteistyö muiden suomalaisten valmistajien kanssa. Infrastruktuurin heikkoudet, pätevän henkilöstön puute ja suomalaisten yritysten haluttomuus ottaa riskejä ovat tekijöitä, jotka kuitenkin hidastavat suomalaisten investointeja Venäjän elintarvikesektorilla. Esteenä vahvemman jalansijan saamiseksi koetaan myös viranomaisten toiminta, kova kilpailu, hajanaiset markkinat ja suomalaisten tuottajien korkeat tuotantokustannukset.

Lataa koko julkaisu.


Lisätietoja:
HELSINKI SCHOOL OF ECONOMICS
P.O.Box 1210
FIN-00101 Helsinki
Telephone exchange +358 9 43131 (from HSE's desk telephone 99, from HSE's mobile 50 951)
Fax +358 9 4313 8707

http://www.hse.fi/en


Compiler Trade Web Site: Tutkimuksia
Helsinki School of Economics/index
Studies on emerging markets /Index
Tutkimuksia / Hakemisto

 TERMS & CONDITIONS / KÄYTTÖOIKEUDET. © Oy Compiler Ab. All rights reserved.